Viime päivien puuhia

Mun mielestä tikuttaminen on hitsin hauskaa, mutta hermot ei riitä tikuttaa aina yhtä-kahta lakkaa kerrallaan kun niitä postilaatikkoon tipahtelee. Monen kuukauden tikutukset ovatkin olleet pahasti rästissä, muistan tikuttaneeni viimeksi isompaa satsia elokuussa. Hupsan. Sen jälkeen on tullut tikutettua lähinnä sellaisia lakkoja, joista arpoo että onko ne sittenkään se oma juttu vai päätyvätkö suoraan myyntiin. Onneksi nykyään google laulaa vimmatusti ennen ostopäätöksiä, niin harvemmin tulee niitä täysiä floppeja jotka eivät omille kynsille asti ikinä pääsekään. Toista se oli silloin ihan innostuksen alussa, 1,5v sitten, kun kaikki näytti niin ihanilta ja mä haluun.

Olen nyt tuskastuneena katsellut isoa määrää käyttämättömiä tikkuja jo tovin, ja vihdoin päättänyt tehdäkin niille jotain. Olenkin nyt ottanut tikutuksen projektiksi ja iltaisin kun tulee usein töllötettyä telkkaria (tällä hetkellä lähinnä Criminal Mindsin 3. tuotantokautta) niin olen napannut Helmeristä yhden laatikon sohvapöydälle ja töllötyksen ohella sutinut niitä. 3 laatikkoa jo valmiina, jes. :)
Tikutuksen inhottavin puoli tässä taloudessa on se kuivatusvaihe. Asettelen tikut aina sohvan viereiselle lipastolle kauniiseen riviin ja kolmen minuutin välein huudan "ei saa hypätä sinne!" kun joku kissoista on ponkaisemassa tikkujen päälle. Ja kun kissoja on se seitsemän, niin aina joku niistä on kiinnostunut katsomaan että mitä se mami nyt tekikään taas... :P

Ja kun kerran kissoista tuli puhe, niin lyödäänpä loppuun kuva kahdesta talouden mirristä, kun oli sopivasti tuossa tikutuskuvan perässä puhelimessa. :3

Vasemmalla Niitti, oikealla Noita. <3

Seuraavassa postauksessa jatkankin taas päällyslakka-pohdintaa. Hyvää lumista viikonloppua kaikille!