Pääsiäiskynnet

Tein nämä kynnet torstai-iltana ja näillä mentiin lauantai-iltaan asti. Hirveästi pääsiäisfiilistä ei kuitenkaan itsellä ole, sillä perjantain pakkovapaapäivän vietin mummua ja pappaa hoitamassa ja tänään olin töissä ja ylitöissä, ei mikään helpoin vuoro ollut näin pyhien keskellä. Heti kotiutuessa karkasin koirien kanssa puolen tunnin hölkkälenkille hermoja lepuuttamaan. Hölkän jälkeen kaaduin sohvalle, onneksi mieskin lähti kaverilleen polttopuutalkoisiin (lue: kaljoittelemaan) joten sain koomata aivan rauhassa ilman että tarvitsee olla sosiaalinen. Sohvalta käsin tuijotin uutuussarjan Suomen pisimmät treffit ja sen perään Bad Teacher-leffan. Nyt alkaa olo olla jo taas ihmismäinen. :)

En ole erityisesti edes mitenkään pääsiäisfani, itsellä kun se on aina mennyt töissä narsisseja myyden. Tämän hetkinen duunipaikka on nuo pakolliset pyhät kiinni joten itselläkin on nykyään tälläistä hassua pakollista vapaata, vaatii kyllä totuttelua. :P Siispä minullakin on sunnuntai ja maanantai vapaata! Mistään lyhyemmästä työviikosta ei kuitenkaan ole kohdallani kyse, sillä maanantain lisäksi olen ensi viikolla vapailla vain torstain.

Ajatus näihin syntyi noista ihanista pupu-siirtokuvista. Löytyipä samasta arkista toi munakin.

 Peukussa, nimettömässä ja pikkurillissä värilakkana Essencen Hello Spring! Nätti, vastaavaa sävyä ei löydy muuten kokoelmastani. :) Koristeina siirtokuvia ja dotting toolilla tehtyjä pilkkuja Essencen Beijos De Brazilista.
Etusormessa ja keskarissa on China Glazen tekstuuri In The Rough. En oikein tiedä tykkäsinkö siitä.
Kolme lakkaa kuitenkin pääsi pois käyttämättömien laatikosta. :) Joka muuten on aivan täynnä...

En tiedä oletteko huomanneet, mutta mulla on etu- ja keskisormessa vasemmassa kädessä tuollainen synnynnäinen kosmeettinen virhe, eli vikan nivelen kohdalta sormet kääntyy vasemmalle ja kynsi on ihan vinkkelissä. Itse en siihen kiinnitä juurikaan huomiota mutta tässä kuvassa se tuntui korostuvan kamalasti, hassua.

Joo, se on sorsa. Mutta voi jestas miten ihanasta hetkestä tää kuva kertookaan. <3
Pappani on sairastanut jo vuosia alzheimeria joka nykyisellä lääkityksellä on kuitenkin jatkanut etenemistään hitaammin kuin ennen. Silti ollaan jo pitkällä suossa eikä takaisin ole paluuta.
Nyt kun mummun kunto romahti yhtäkkiä on vierailuilla tullut pitkälti makailtua mummun vieressä sängyssä, hoitanut ruuanlaittoa ja juoksevia asioita, tuupannut lääkkeitä molemmille ja siivoillut. Pappa on siinä jäänyt vähän unholaan. :( Mummu ja pappa on helmikuuhun asti tehneet joka aamu lenkin ja nyt mummun ollessa pitkälti vuodepotilaana on papaltakin jääneet lenkit pois.
Eilen oli ihanan aurinkoinen ja lämmin ilma joten mummun käydessä päiväunille, lähdinkin minä papan kanssa 40min kävelylle. Käveltiin rantaan ja siellä oli sorsia. Meitä harmitti hirveästi ettei mukaan tullut leipää tai pullaa, yksi sorsista kyllä kovasti kerjäsi ruokaa. Yhtäkkiä pappa kaivoi taskustaan pienen suklaamunan ja alkoi kuoria sitä kääreistä, pilkkoi ja antoi puolet minulle. Sorsa sai siis suklaamunan. Ei ne suklaamurut lentäneet edes veteen asti ja ei se sorsa niitä löytänyt kivikosta, mutta voi papan riemua. Silmät syttyivät ja hymy oli huulilla. <3 Tämä nousi viikkoni kohokohdaksi kiistatta.
Samalla päätin että joka viikkoisella mummula-käynnillä me tehdään papan kanssa sorsaretki. Ensi kerralla osataan varustautua jo leipäpussin kanssa matkaan. :)